Kol­mi­sen vuot­ta sit­ten ru­ta­lah­te­lai­nen Kir­si Kau­to­la läh­ti lap­sen­sa kans­sa maas­toon ko­kei­le­maan me­tal­lin­pal­jas­ti­mel­la niin sa­no­tus­ti aar­tee­net­sin­tää.

Kun heti en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la löy­tyi 1740-lu­vun ho­pei­nen äy­ri, Kau­to­la in­nos­tui tou­hus­ta.

– Olen muu­ten­kin ol­lut his­to­ri­as­ta kiin­nos­tu­nut ai­na ja var­sin­kin ko­ti­seu­dun his­to­ri­as­ta, niin sii­tä löy­tyi sit­ten tapa, mi­ten tämä his­to­ria oi­kein konk­re­ti­soi­tuu, hän ker­too.

Kau­to­la on löy­tä­nyt Ru­ta­lah­des­ta run­saas­ti van­ho­ja esi­nei­tä – esi­mer­kik­si ko­lik­ko­ja, ko­ru­ja, vyön­sol­kia ja he­vos­ten val­jai­den ko­ris­tei­ta. Ko­li­kois­ta van­him­mat ovat kah­den äy­rin ko­lik­ko 1570-lu­vul­ta ja kuu­si­nai­nen 1590-lu­vul­ta.

Ko­ru­löy­töi­hin lu­keu­tu­vat esi­mer­kik­si ho­pe­an­vä­ri­nen his­to­ri­al­li­sel­ta ajal­ta ole­va sy­dän­sol­ki sekä kak­si 1800-lu­vun lo­pul­ta ole­vaa ho­pe­a­sor­mus­ta. Vii­mek­si mai­ni­tut saa­vat Kau­to­lan mu­kaan löy­tä­jän poh­ti­maan, mi­ten sor­muk­set ovat pää­ty­neet pel­lol­le.

– On­ko on­net­to­mal­la ko­si­o­reis­sul­la ol­lut rei­kä tas­kus­sa, vai on­ko tul­lut ruk­ka­set, et­tä sit­ten ovat sor­muk­set len­tä­neet pel­toon? Näin vä­hän kuin pil­ke sil­mä­kul­mas­sa poh­tii, mitä niil­le on ta­pah­tu­nut. Vai on­ko vaan sat­tu­nut, et­tä on työn tou­hus­sa sor­mes­ta sin­ne lip­sah­ta­nut?

Me­tal­lie­si­nei­den ohel­la Kau­to­la on löy­tä­nyt esi­mer­kik­si 1800-lu­vun tal­so­kir­veen ja nah­kan puh­dis­ta­mi­seen käy­te­tyn kvart­si­sen, mah­dol­li­ses­ti ki­vi­kau­ti­sen kaa­vin­työ­ka­lun, joka löy­tyi pin­ta­löy­tö­nä sen nous­tua kyn­nös­sä pel­lon pin­nal­le. Ylei­sim­mät löy­döt ovat kui­ten­kin ar­ki­sem­pia eli pul­lon­kork­ki ja rau­ta­nau­la, joi­ta Kau­to­la ar­vi­oi vie­neen­sä kier­rä­tyk­seen jo pa­rin kot­ti­kär­ryl­li­sen ver­ran.

Kirsi Kautolan korulöytöihin lukeutuu muun muassa samaan aikaan löydetyt kaksi samanlaista 1800-luvun lopulta peräisin olevaa hopeasormusta.

Tenho Tornberg

Oman ko­ti­pai­kan his­to­ri­as­ta kiin­nos­tu­nee­na Kir­si Kau­to­la te­kee me­tal­lin­pal­jas­ti­men kans­sa et­sin­tä­reis­su­ja pää­a­si­as­sa Ru­ta­lah­des­sa, mut­ta on käy­nyt myös ym­pä­ris­tö­kun­nis­sa ja muis­sa kiin­nos­ta­vis­sa pai­kois­sa.

– Pai­kal­lis­his­to­ria ja ky­lä­kir­jat ovat sem­moi­sia mie­len­kiin­toi­sia opuk­sia, mis­tä voi saa­da vink­ke­jä, mis­sä kan­nat­taa ken­ties et­sin­tää har­ras­taa, hän vink­kaa.

Hän it­se liik­kuu et­sin­tä­reis­suil­laan lä­hin­nä pel­loil­la vil­je­lys­kau­sien ul­ko­puo­li­se­na ai­ka­na sekä met­säs­sä. Et­sin­tö­jä hän te­kee ke­säi­sin ja syk­syi­sin vii­koit­tain yh­te­nä tai kah­te­na päi­vä­nä, 2–3 tun­tia ker­ral­laan. Jos­kus esi­neet löy­ty­vät maan pin­nal­ta, mut­ta sy­vim­mil­lään Kau­to­la on kai­va­nut nii­tä maas­ta noin 25–35 sent­ti­met­rin sy­vyy­des­tä.

Hän pai­not­taa et­sin­nöis­sä maa­no­mis­ta­jan lu­van tär­keyt­tä ja sitä, et­tä et­sies­sä ei saa ai­heut­taa va­hin­koa, jäl­jet on pei­tet­tä­vä ja ros­kat vie­tä­vä pois maas­tos­ta. Et­siä ei saa myös­kään alu­eel­la, joil­la on kiin­tei­tä mui­nais­jään­nök­siä tai jot­ka ovat muu­ten kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­sia. Kau­to­lan mu­kaan mu­se­o­vi­ras­ton si­vuil­ta löy­tyy me­tal­li­net­sin­tään har­ras­ta­jan opas, jos­sa on hy­vät oh­jeet et­sin­näs­tä kiin­nos­tu­neil­le.

Jos­kus met­säs­sä voi Kau­to­lan mu­kaan tör­mä­tä esi­mer­kik­si van­haan kal­mis­toon, jol­loin et­si­mi­nen pi­tää lo­pet­taa, et­tei va­hin­gos­sa sär­je kal­mis­toa. Kal­mis­tos­ta voi kie­liä esi­mer­kik­si se, et­tä kai­va­es­saan sig­naa­lin an­ta­neen me­tal­lie­si­neen maas­ta löy­tää sa­mal­la luun pa­lo­ja.

– Ei pidä lii­kaa in­non an­taa vie­dä, vaan pi­tää myös osa­ta lo­pet­taa kai­ve­lu ja jät­tää hom­ma sii­hen. Am­mat­ti­lai­set sit­ten tut­ki­vat tar­kem­min, muis­tut­taa Kau­to­la.

Kirsi Kautolan tekemistä löydöistä museoon on päätynyt kuvan sydänsolki, jonka on arvioitu olevan peräisin historialliselta ajalta.

Kirsi Kautola

Mui­nais­muis­to­lain mu­kaan yli sata vuot­ta van­hat löy­döt on il­moi­tet­ta­va mu­se­o­vi­ras­tol­le. Ha­lu­taan­ko esi­ne mu­se­on ko­ko­el­miin, se riip­puu Kir­si Kau­to­lan mu­kaan esi­nees­tä. Hä­nen löy­döis­tään mu­se­oon on pää­ty­nyt esi­mer­kik­si sy­dän­sol­ki.

Uu­dem­pien esi­nei­den koh­dal­la nou­da­te­taan löy­tö­ta­va­ra­la­kia, jon­ka mu­kaan löy­dös­tä on il­moi­tet­ta­va omis­ta­jal­le tai po­lii­sil­le. Jos omis­ta­jaa ei löy­dy, voi löy­tä­jä pyy­tää esi­net­tä it­sel­leen. Kau­to­la sa­noo ker­to­neen­sa ai­na avoi­mes­ti löy­döis­tään maa­no­mis­ta­jil­le ja ky­sy­neen­sä, ha­lu­a­vat­ko nämä pi­tää löy­döt. Hän iloit­see, jos voi pa­laut­taa maa­no­mis­ta­jal­le jo­tain tä­män su­vul­le kuu­lu­nut­ta.

– Jos sat­tuu löy­ty­mään vaik­ka van­hem­pien tai su­vun van­ha sor­mus, niin se on tosi kiva, et­tä sen pää­see pa­laut­ta­maan.

Tar­ja Kuik­ka