”Lu­paan tänä vuon­na pa­nos­taa it­see­ni ja hy­vin­voin­tii­ni! Lu­paan, et­tä en­si vii­kol­la näh­dään! Lu­paat­ko, et­tä et ker­ro tätä ke­nel­le­kään? Lu­paat­ko ra­kas­taa mi­nua ai­na? Lu­paan, et­tä huo­men­na men­nään leik­ki­puis­toon kaup­pa­reis­sul­la! Kun os­tat tä­män tuot­teen, lu­paam­me et­tä et tule ka­tu­maan!”

Jee­sus koh­ta­si mo­nia ih­mi­siä, jot­ka pyy­si­vät hä­nel­tä apua. Jos­kus Jee­sus oli hil­jaa pyyn­nön kuul­tu­aan ei­kä aut­ta­nut heti.

Tuh­ka­kes­ki­vii­kos­ta al­kaa paas­to­nai­ka. Päi­vää on vie­tet­ty ai­na­kin vuo­des­ta 1099. Ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa jot­kut ovat tul­leet kirk­koon yk­sin­ker­tai­ses­sa säk­ki­pu­vus­sa tuh­kaa pään pääl­le ri­po­tel­tu­na pal­jain ja­loin (Dan.9:3). En­sin näin toi­mi­vat kir­kon yh­tey­des­tä sul­je­tut, jot­ka val­mis­tau­tui­vat paas­ton ai­ka­na jul­ki­seen syn­nin­tun­nus­tuk­seen ja kir­kon jä­se­nyy­den ta­kai­sin saa­mi­seen. Ai­kaa myö­ten muut­kin al­koi­vat nou­dat­taa tätä ta­paa. Eri­tyi­ses­ti ne, jot­ka ha­lu­si­vat ri­pit­täy­tyä eli tun­nus­taa syn­tin­sä Ju­ma­lal­le.

Jos ei ole it­se fyy­si­ses­ti so­kea, on jos­kus, useim­mi­ten vai­kea ja jopa mah­do­ton­ta ym­mär­tää so­ke­a­na ole­mis­ta. Het­ken sil­mät kiin­ni, sok­ko­na elä­mi­nen ei li­sää to­del­lis­ta ym­mär­tä­mis­tä. On­nek­si on kek­sit­ty mo­nia ta­po­ja so­kei­den elä­mi­sen hel­pot­ta­mi­sek­si ja aut­ta­mi­sek­si. Myös tätä leh­teä on va­paa­eh­tois­voi­min lu­et­tu ää­ni­leh­dek­si nä­kö­vam­mai­sil­le. Jo­kai­nen meis­tä voi ol­la tuol­lai­nen apu so­ke­al­le, ol­la hä­nen sil­mi­nään.

Asi­at ei­vät yleen­sä se­lit­te­lys­tä pa­ra­ne. Ai­na kun jos­sain asi­as­sa on sitä niin kut­sut­tua ”se­li­tyk­sen ma­kua”, kuu­li­jan si­sim­mäs­sä he­rää epäi­lys, et­tä tä­hän on nyt koi­ra hau­dat­tu­na.

Elä­män help­poi­na päi­vi­nä tämä saat­taa unoh­tua ja moni asia saat­taa tun­tua it­ses­tään­sel­vyy­del­tä. Elät elä­mä­si voi­mis­sa ja koet voi­va­si hal­li­ta elä­mää­si. Kun ajan ra­jal­li­suus koh­taa, huo­maat omien voi­ma­va­ro­je­si eh­ty­vän tai koh­taat sa­man lä­hei­sen ih­mi­sen elä­mäs­sä, it­ses­tään­sel­vyy­det lak­kaa­vat. Ne voi­vat ol­la ki­pei­tä­kin pro­ses­se­ja.

Osa vii­me vuo­den lop­pu­puo­len uu­ti­sis­ta koh­den­tui Jee­sus-ni­meen, joka he­rät­ti kes­kus­te­lua vir­ka­mie­hiä myö­ten.

Hel­mi­kuun en­sim­mäi­se­nä sun­nun­tai­na vie­täm­me kynt­ti­län­päi­vää. Ai­koi­naan on kir­kos­sa käy­tet­tä­vät kynt­ti­lät ol­lut ta­pa­na siu­na­ta käyt­töön näin ke­vään kor­val­la, sii­tä nimi kynt­ti­län­päi­vä

Vii­me vuo­den pää­si­äi­sen ai­kaan me­di­a­per­soo­na Tuo­mas En­bus­ke ker­toi tul­leen­sa us­koon jär­kei­le­mäl­lä. Mi­nus­ta se oli var­sin häm­men­tä­vää.

Kris­tit­ty­jen yk­sey­den ru­kous­viik­ko al­kaa. Myös Jout­san kir­kos­sa vie­te­tään yh­teisk­ris­til­lis­tä ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta, joka toi­vot­ta­vas­ti ko­ko­aa yh­teen kris­tit­ty­jä eri seu­ra­kun­nis­ta.

Vesi on mel­kein tai­ka-ai­ne. Jos sitä ot­taa 71 pros­saa ja jo­tain muu­ta 29 pros­saa, sii­nä ovat ih­mis­ruu­miin ai­nek­set.

Jos teh­täi­siin ky­se­ly, mis­tä län­si­mais­sa käy­tet­ty ajan­las­ku al­kaa, moni vas­tai­si sen al­ka­van Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä. Se oli­si lä­hel­lä oi­ke­aa.

Jou­lu saa­puu jäl­leen muis­tut­ta­en mei­tä toi­vos­ta ja rau­has­ta maa­il­mas­sa, joka kai­paa va­loa ja yh­teyt­tä. Tänä ai­ka­na mo­nia as­kar­rut­ta­vat ky­sy­myk­set tu­le­vai­suu­des­ta, niin maam­me kuin maa­il­man­laa­jan yh­tei­sön ta­sol­la.

Jou­lu­kuun al­ku oli var­sin pi­meä. Lumi oli su­la­nut ja hä­mä­räs­tä siir­ryt­tiin pian pi­me­ään. Pi­meä ai­heut­taa ala­ku­loa. Joil­la­kin vai­vaa kaa­mos­ma­sen­nus, ei tah­do jak­saa kes­tää synk­kää ai­kaa.

Yli­huo­men­na on mei­dän yh­tei­nen juh­la­päi­väm­me. Si­ni­ris­ti­li­put lie­hu­vat. Juh­lia jär­jes­te­tään. Jot­kut ko­koon­tu­vat pre­si­den­tin lin­naan, mitä mo­net seu­raa­vat etä­nä.