Lä­hes jo­kai­ses­sa uk­rai­na­lai­ses­sa ta­los­sa tai asun­nos­sa asuu pie­nem­piä vel­ji­äm­me - lem­mik­ke­jä. Useim­mi­ten koi­ria ja kis­so­ja. Ne ovat kar­vai­sia suo­sik­ke­ja, per­heen­jä­se­niä, käy­tän­nös­sä omis­ta­jien­sa lap­sia.

Lem­mik­kie­läi­met tuo­vat iloa ja edis­tä­vät las­ten vas­tuun­tun­toa. Se on suu­ri vas­tuu, mut­ta sa­mal­la eläi­met opet­ta­vat mei­tä ra­kas­ta­maan, vä­lit­tä­mään, em­paat­ti­suu­teen ja ja­ka­maan ilom­me.

Ky­lis­sä suh­tau­tu­mi­nen lem­mik­kei­hin on hie­man eri­lai­nen. Siel­lä, mis­sä elä­män edel­ly­tyk­se­nä on kova fyy­si­nen työ, tar­vi­taan ra­ti­o­naa­li­suut­ta ja käy­tän­nöl­li­syyt­tä. Sama pä­tee myös eläi­miin.

Koi­ria käy­te­tään pää­a­si­as­sa yk­si­tyi­so­mai­suu­den suo­je­le­mi­seen. Ne elä­vät ta­lon pi­hal­la hih­nas­sa tai ai­tauk­ses­sa. Vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä ky­lä­ko­tei­hin on al­ka­nut il­mes­tyä myös niin sa­not­tu­ja si­sä­koi­ria, omis­ta­jien suo­sik­ke­ja, jot­ka asu­vat ta­los­sa ja joi­ta ul­koi­lu­te­taan hih­nas­sa. Ne ovat yleen­sä pie­niä ro­tu­koi­ria.

Maa­ti­ais­kis­sat ovat it­se­näi­siä ja kä­ve­le­vät mis­sä ja mil­loin ha­lu­a­vat. Ne tu­le­vat kui­ten­kin syö­mään, nuk­ku­maan ja läm­mit­te­le­mään kyl­mäl­lä sääl­lä ko­tiin­sa. Ne var­ti­oi­vat re­vii­ri­ään ah­ke­ras­ti tun­keu­tu­vil­ta muu­ka­lai­sil­ta – naa­pu­rus­ton kis­soil­ta. Nii­den teh­tä­vä­nä on myös pyy­dys­tää ta­los­sa pie­niä jyr­si­jöi­tä: hii­riä ja rot­tia.

Kodittomat eläimet ja miten lemmikit esiintyvät Ukrainan kodeissa

Uk­rai­nas­sa kis­sat ja koi­rat asu­vat asun­to­jen ja ta­lo­jen li­säk­si myös ka­dul­la. Nii­tä voi ta­va­ta yh­tä usein kuin ora­via ja jä­nik­siä Jout­san ka­duil­la. Mo­net vä­lit­tä­vät ih­mi­set os­ta­vat re­hua ja val­mis­ta­vat ruo­kaa ko­dit­to­mil­le eläi­mil­le. Eläi­met tie­tä­vät pai­kat ja ajat, jois­sa nii­tä voi­daan ruok­kia, ja ne koh­taa­vat ruok­ki­jat ilol­la ja kär­si­mät­tö­myy­del­lä.

Kul­ku­koi­rat py­syt­te­le­vät mie­lui­ten suur­ten yri­tys­ten ja mark­ki­noi­den lä­hei­syy­des­sä, jois­sa on yleen­sä pal­jon ih­mi­siä ja usein tar­jol­la herk­ku­ja. Kul­ku­kis­sat sen si­jaan asu­vat yleen­sä lä­hem­pä­nä asuin­ra­ken­nuk­sia.

Vii­me vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na kaik­ki kul­ku­koi­rat on hal­li­tuk­sen mää­räyk­ses­tä van­git­tu ro­ko­tet­ta­vik­si ja si­ru­tet­ta­vik­si. Ka­ran­tee­nin jäl­keen koi­rat pa­lau­te­taan ka­duil­le.

Useim­mi­ten lem­mik­kie­läi­met il­mes­ty­vät Uk­rai­nan ko­tei­hin lah­joi­na tai ne an­ne­taan "hy­viin kä­siin". Usein ih­mi­set myös poi­mi­vat ka­dul­ta kul­ku­kis­san tai koi­ran­pen­nun, joka on kos­ket­ta­nut sie­lua sö­pöl­lä ul­ko­nä­öl­lään, us­kol­li­sil­la sil­mil­lään, hel­lyy­del­lään tai päin­vas­toin iloi­sel­la, kou­lu­poi­ka­mai­sel­la luon­teel­laan. Har­vem­min lem­mik­kie­läi­miä os­te­taan ra­hal­la eläi­miä kas­vat­ta­vil­ta hen­ki­löil­tä, eläin­kau­pois­ta tai eläin­suo­jis­ta.

On huo­mat­ta­va, et­tä Uk­rai­nas­sa ei ole tiuk­ko­ja vaa­ti­muk­sia lem­mik­kie­läin­ten si­rut­ta­mi­sel­le ja ro­kot­ta­mi­sel­le. Yleen­sä ro­ko­tuk­set teh­dään tar­peen mu­kaan ja omis­ta­jan pyyn­nös­tä. Lem­mik­kie­läi­mel­le myön­ne­tään asi­a­kir­jat ul­ko­mail­le mat­kus­ta­mis­ta tai myyn­tiä var­ten.

Sodan vaikutus

Uk­rai­nan so­das­ta on tul­lut va­ka­va ko­et­te­le­mus pait­si ih­mi­sil­le myös hei­dän lem­mi­keil­leen. Olem­me vas­tuus­sa niis­tä, jot­ka olem­me ke­syt­tä­neet. Koi­rat ja kis­sat ovat tot­tu­neet omis­ta­jiin­sa ja omis­ta­jat nii­hin. Ilo ja suru ja­e­taan.

Ne­li­jal­kai­sil­la ys­tä­vil­läm­me oli pal­jon stres­siä. Rä­jäh­dyk­set, si­ree­nien ää­net, suo­sik­ki­herk­ku­jen ja tu­tun ruo­an puu­te, ah­dis­tus "omas­ta ih­mi­ses­tä". Kai­kel­la täl­lä on var­mas­ti kiel­tei­nen vai­ku­tus.

Sota-ai­ka­na mo­net lem­mik­kie­läin­tuot­teet, joi­hin eläi­met oli­vat tot­tu­neet, ovat ol­leet lop­pu kau­pas­ta. Alu­eil­la, joil­la käy­dään ak­tii­vi­sia tais­te­lui­ta, lem­mik­kie­läin­kau­pois­sa jo­no­te­taan yh­tä pal­jon kuin ruo­ka­kau­pois­sa tai ap­tee­keis­sa.

Jos­kus eva­kuo­in­ti vaa­ral­li­sil­ta alu­eil­ta lem­mik­kie­läin­ten kans­sa on mah­do­ton­ta. Usein ih­mi­set jää­vät eläin­ten­sä kans­sa hen­ken­sä uhal­la. Tai läh­ties­sään he pääs­tä­vät ne ka­dul­le sii­nä toi­vos­sa, et­tä ne pys­ty­vät pii­lou­tu­maan ja sel­viy­ty­mään il­man omis­ta­ji­aan.

Va­li­tet­ta­vas­ti pal­jon eläi­miä kuo­lee. Ne ei­vät ole tot­tu­neet vaa­raan ei­vät­kä ym­mär­rä et­siä ruo­kaa ta­lon ul­ko­puo­lel­ta. On ta­pauk­sia, jois­sa kii­vaat en­ti­set lem­mik­ki­koi­rat liit­ty­vät ka­tu­koi­ra­lau­moi­hin ja hyök­kää­vät ih­mis­ten kimp­puun.

Ukrainalaiset lemmikit Joutsan seudulla

On­nek­si kar­vai­set pa­ko­lai­set, jot­ka mi­nul­la oli on­ni ta­va­ta, pää­si­vät läh­te­mään omis­ta­jien­sa kans­sa. Niil­lä, ku­ten useim­mil­la uk­rai­na­lai­sil­la lem­mik­kie­läi­mil­lä, ei ol­lut mik­ro­si­rua, ro­ko­tuk­sia tai eläin­lää­kin­tä­pas­sia. Eu­roo­pan ko­mis­si­on pää­tök­sen an­si­os­ta EU-maat ovat Uk­rai­nan so­dan alus­ta läh­tien mah­dol­lis­ta­neet eläin­ten maa­han­tu­lon il­man asi­a­kir­jo­ja. Kaik­ki tar­vit­ta­vat lää­ke­tie­teel­li­set toi­men­pi­teet ja pa­pe­ri­työt teh­tiin ra­jal­la tai heti saa­pu­mi­sen jäl­keen lä­him­mäs­sä vas­taa­not­to­kes­kuk­ses­sa.

Joskus kissa Matros tykkää mennä naapurin saunaan lämmittelemään.

Mariia Starkova

Kis­sa Mat­ros on nyt 4,5-vuo­ti­as, jos­ta se on asu­nut Suo­mes­sa 1,5 vuot­ta. Se sel­vi­si pom­mi­tuk­sis­ta ko­ti­kau­pun­gis­saan Ku­pi­ans­kis­sa Itä-Uk­rai­nas­sa.

Kis­san omis­ta­jat muis­ta­vat:

– Kun len­to­ko­neet len­si­vät ja jo­tain rä­jäh­ti, kaik­ki juok­si­vat käy­tä­vään ja kaa­tui­vat lat­ti­al­le. Ja kis­sat hyp­pi­vät sel­kään. Is­tuim­me sy­lik­käin odot­ta­mas­sa.

Tie Suo­meen oli mel­ko pit­kä ja jän­nit­tä­vä.

Mut­ta nyt Mat­ros voi var­sin hy­vin uu­des­sa ko­dis­saan Lei­von­mä­el­lä. Se ys­tä­vys­tyy suo­ma­lais­ten kans­sa, käy jos­kus läm­mit­te­le­mäs­sä naa­pu­rin sau­nas­sa ja puo­lus­taa vä­lil­lä re­vii­ri­ään tap­pe­luis­sa naa­pu­rin kis­san kans­sa. Se tyk­kää hyp­piä omis­ta­jien­sa ol­ka­päil­le ja kie­ris­kel­lä näin ym­pä­ri asun­toa.

Pieni ja hyvin seurallinen Gina tuli Suomeen miehitetystä Mariupolista Kaakkois-Ukrainasta.

Mariia Starkova

  Gina-ni­mi­nen pie­ni ja hy­vin seu­ral­li­nen jack­rus­sel­lin­ter­rie­ri tuli Suo­meen hei­nä­kuus­sa 2023 ny­kyi­sin mie­hi­te­tys­tä Ma­riu­po­lis­ta Kaak­kois-Uk­rai­nas­ta. Koi­ra on nyt 2-vuo­ti­as, ja se tuli per­hee­seen so­dan alet­tua.

– Tyt­tä­re­ni on ha­lun­nut ko­vas­ti koi­raa jo pit­kään, ja elä­mäm­me pa­him­pien päi­vien jäl­keen teh­tiin pää­tös ot­taa lä­hei­nen ys­tä­vä per­hee­seen, ker­too Gi­nan omis­ta­ja.

Kau­pun­gis­ta ei ol­lut help­poa pääs­tä pois. Oli vai­ke­aa löy­tää kul­je­tu­sy­rit­tä­jä, joka suos­tui vie­mään per­heen koi­ran kans­sa tur­val­li­sel­le alu­eel­le.

Ja sit­ten oli vie­lä 1,5 päi­vää ju­nal­la eläin­ten kans­sa mat­kus­ta­vil­le tar­koi­te­tus­sa vau­nus­sa. Eläi­miä oli pal­jon ja ne käyt­täy­tyi­vät le­vot­to­mas­ti. Ja 7 tun­tia ra­jal­la.

Kah­den kuu­kau­den vas­taa­not­to­kes­kuk­ses­sa olon jäl­keen Gina on vih­doin löy­tä­nyt ko­tin­sa Lei­von­mä­el­tä. Naa­pu­rit ra­kas­ta­vat tätä ilois­ta ener­gi­a­pöt­köä. Se tun­tee olon­sa va­paak­si, mu­ka­vak­si ja en­nen kaik­kea rau­hal­li­sek­si.

Zaralla on ollut vaikea matka sodan runtelemasta Mariupolista uuteen huolehtivaan omistajaan.

Mariia Starkova

Ha­lu­an ker­toa toi­ses­ta mel­ko su­rul­li­ses­ta Jout­sas­sa asu­van 4-vuo­ti­aan Zara-koi­ran koh­ta­los­ta. Jos­kus ih­mi­set hank­ki­vat koi­ran, ei­vät ra­kas­taak­seen ja huo­leh­ti­ak­seen sii­tä, vaan saa­dak­seen ar­vo­val­taa, it­se­var­muut­ta ja jopa do­mi­noin­tia. Tämä pä­tee eri­tyi­ses­ti va­ka­viin ja vaa­ral­li­siin ro­tui­hin, ku­ten bul­l­ter­rie­rei­hin, rot­t­wei­le­riin jne.

Zara omis­ta­ji­neen tuli Suo­meen myös Ma­riu­po­lis­ta. Ko­ti­kau­pun­gis­saan se jou­tui kes­tä­mään kaik­ki il­ma­pom­mi­tus­ten kau­hut ja sit­ten pää­se­mään pois so­dan täy­sin tuk­ki­mas­ta kau­pun­gis­ta. Koi­ral­la oli hy­vin pit­kä ja vai­kea mat­ka. Vie­lä­kin sen ihos­sa on ar­pia, jot­ka muis­tut­ta­vat kai­kes­ta sii­tä, mitä se on ko­ke­nut.

Mut­ta saa­vut­tu­aan uu­teen, tur­val­li­seen ko­tiin­sa Zara ei löy­tä­nyt rau­haa. Äly­käs ja kiin­ty­nyt koi­ra re­a­goi jos­kus nä­en­näi­ses­ti il­man syy­tä hy­vin va­ro­vai­ses­ti ja jopa ag­g­res­sii­vi­ses­ti. Se hät­käh­ti odot­ta­mat­to­mis­ta, ko­vis­ta huu­dois­ta. Usei­ta ker­to­ja se jopa kar­ka­si ko­toa.

Sit­ten koi­ran omis­ta­jat läh­ti­vät toi­seen maa­han kah­dek­si vii­kok­si. Ei­vät­kä kos­kaan pa­lan­neet...

Nyt Zara on toi­sen uk­rai­na­lai­sen pa­ko­lai­sen suo­jis­sa, joka pys­tyi an­ta­maan sil­le hel­lyyt­tä ja tur­val­li­suu­den tun­net­ta. Toi­von, et­tä koi­ran epä­on­ni päät­tyy tä­hän ja se saa elää hy­vän elä­män täyn­nä rak­kaut­ta ja tu­kea.

Ukrainalaiset eläinten omistajat arvostavat paikallisten asukkaiden apua

Uk­rai­na­lais­ten lem­mik­kie­läin­ten omis­ta­jat kiit­tä­vät sy­dä­men­sä poh­jas­ta kaik­kia va­paa­eh­toi­sia ja vä­lit­tä­viä ih­mi­siä, jot­ka aut­ta­vat pal­jon ruo­al­la, le­luil­la ja hoi­to- ja ko­ti­ta­lous­tar­vik­keil­la.

Myös apu esi­mer­kik­si eläin­lää­kä­rei­den kans­sa käy­tä­väs­sä vies­tin­näs­sä on kor­vaa­ma­ton­ta. Kos­ka kie­li­muu­ri ja ym­mär­tä­mi­nen on edel­leen mel­koi­nen on­gel­ma useim­mil­le uk­rai­na­lai­sil­le.

Ai­noa on­gel­ma uk­rai­na­lais­ten eläin­ten­hoi­dos­sa Suo­mes­sa on täl­lä het­kel­lä ter­vey­den­hoi­to. Mo­nil­la uk­rai­na­lai­sil­la per­heil­lä ei ole au­toa. Täs­tä syys­tä on mel­ko vai­ke­aa pääs­tä hä­tä­ta­pauk­ses­sa lä­him­mäl­le eläin­lää­kä­ri­a­se­mal­le, var­sin­kin vii­kon­lop­pui­sin tai juh­la­py­hi­nä.

On­gel­ma­na on myös nii­den per­hei­den mel­ko vaa­ti­ma­ton bud­jet­ti, jot­ka ei­vät ole vie­lä pääs­seet ja­loil­leen tai löy­tä­neet työ­paik­kaa. Va­li­tet­ta­vas­ti näi­den on­gel­mien vuok­si lem­mik­kie­läi­met, jot­ka ovat kul­ke­neet niin vai­ke­an tien rau­hal­li­seen elä­mään, jos­kus kuo­le­vat tääl­lä. On­nek­si nämä ta­pauk­set ovat mel­ko har­vi­nai­sia.

Ylei­ses­ti ot­ta­en lem­mik­kie­läin­ten omis­ta­jat, joi­den kans­sa olen kes­kus­tel­lut, pi­tä­vät Suo­mea hy­vä­nä maa­na lem­mik­kie­läin­ten pi­tä­mi­sel­le. He ar­vos­ta­vat sitä, et­tä hei­dän lem­mik­kin­sä saa­vat yh­tä pal­jon hoi­toa ja huo­mi­o­ta kuin ih­mi­set, jot­ka ovat löy­tä­neet ko­din täs­tä vie­raan­va­rai­ses­ta maas­ta.

Ma­riia Star­ko­va

Kir­joit­ta­ja on Jout­sas­sa asu­va uk­rai­na­lai­nen, joka opis­ke­lee suo­men kiel­tä ko­tou­tu­mis­kou­lu­tuk­ses­sa Spring Hou­se Oy:llä. Hän suo­rit­ti suo­men kurs­siin kuu­lu­vaa työ­har­joit­te­lu­jak­soa Jout­san Seu­dus­sa.

Uk­rai­na­lais­lap­set viih­ty­vät Suo­men kou­lus­sa

(jul­kais­tu 3.3.2024)

Uk­rai­nan sota muut­ti Lud­mi­lan, Ser­giin ja Di­a­nan elä­män

(jul­kais­tu 17.3.2024)

Uk­rai­na­lai­nen keit­tiö on ko­ko­nais­val­tai­nen ja alu­eel­li­ses­ti mo­ni­muo­toi­nen – bors­si­keit­to yk­si suo­si­tuim­mis­ta ruo­ka­la­jeis­ta

(jul­kais­tu 31.3.2024)