24. hel­mi­kuu­ta 2022 on päi­vä, jon­ka jäl­keen uk­rai­na­lais­ten per­hei­den elä­mä on muut­tu­nut pal­jon. Mil­joo­nat uk­rai­na­lai­set ovat jät­tä­neet ko­tin­sa, ko­ti­kau­pun­kin­sa ja jopa maan ja läh­te­neet et­si­mään tur­val­lis­ta ja rau­hal­lis­ta elä­mää.

Tä­nään ha­lu­ai­sin pu­hua maa­han­muut­ta­jis­ta – eri­tyi­ses­ti uk­rai­na­lai­sis­ta lap­sis­ta. Heil­lä on jo ol­lut pal­jon ko­et­te­le­muk­sia. He me­net­ti­vät mo­nia tut­tu­ja ja rak­kai­ta asi­oi­ta: ys­tä­viä ja su­ku­lai­sia, ko­din ja tu­tun kou­lun...

On vai­kea pu­kea sa­noik­si pel­koa las­ten sil­mis­sä, kun he kuu­le­vat len­to­ko­nei­den me­lun tai­vaal­la tai työ­ko­nei­den ko­vat ää­net. Kaik­ki, mikä muis­tut­taa hei­tä rä­jäh­dyk­sis­tä, nois­ta kau­heis­ta päi­vis­tä.

Ja nyt kun he ovat saa­neet uu­den, tur­val­li­sen ko­din toi­sel­la puo­lel­la maa­il­maa, hei­tä odot­taa vie­lä yk­si mel­ko vai­kea tes­ti; kuin­ka so­peu­tua täy­sin vie­raas­sa maas­sa tun­te­mat­to­miin sään­töi­hin vie­raal­la kie­lel­lä. Sa­mal­la kun ai­kui­set poh­ti­vat, ha­lu­a­vat­ko he jää­dä Suo­meen ja tar­vit­see­ko hei­dän ope­tel­la suo­men kiel­tä vai ha­lu­a­vat­ko pa­la­ta ko­tiin so­dan pää­tyt­tyä, lap­set vain lai­tet­tiin kou­luun sen suu­rem­pia ky­sy­mät­tä.

Valmistavaa opetusta ja integroitumista

Täl­lä het­kel­lä Jout­san ja Lei­von­mä­en kou­luis­sa opis­ke­lee yli 20 uk­rai­na­lais­ta las­ta. He ovat ja­kau­tu­neet kah­teen val­mis­ta­van ope­tuk­sen luok­kaan (ala- ja ylä­kou­lu), jois­sa opis­ke­le­vat suo­men kiel­tä ja osal­lis­tu­vat myös eril­li­siin op­pi­tun­tei­hin pe­ru­so­pe­tuk­sen luo­kil­la suo­ma­lais­ten las­ten kans­sa. Pe­ru­so­pe­tuk­sen luo­kil­le on jo siir­ret­ty yh­dek­sän op­pi­las­ta, jot­ka ovat suo­rit­ta­neet yh­den vuo­den val­mis­ta­van ope­tuk­sen. Myös kol­me las­ta opis­ke­lee yh­des­sä esi­kou­lui­käis­ten suo­ma­lais­ten kans­sa.

Ukrainalaislapset yllättyivät pakollisesta vaatimuksesta viettää välitunteja ulkona. Viktoriia, Juliia ja Mikhailo nauttivat leikkimisestä koulun pihalla ystäviensä kanssa.

Mariia Starkova

Luokan rutiinit kaikille selvät

Pu­huin val­mis­ta­van ope­tuk­sen ala­luo­kan op­pi­lai­den ja hei­dän opet­ta­jan­sa kans­sa sii­tä, mi­ten uk­rai­na­lais­ten in­teg­roi­tu­mi­nen suo­ma­lai­seen kou­luun on su­ju­nut.

– Val­mis­ta­vas­sa ope­tuk­ses­sa kaik­ki on su­ju­nut ihan hy­vin. Vei het­ken ai­kaa en­nen kuin op­pi­laat omak­sui­vat suo­ma­lai­sen kou­lun ja luo­kan sään­nöt. Täl­lä het­kel­lä luo­kan ru­tii­nit ovat kai­kil­le sel­vät. Op­pi­lai­den in­teg­roi­tu­mi­nen pe­ru­so­pe­tuk­sen luok­kiin on su­ju­nut pää­sään­töi­ses­ti hy­vin. Suo­ma­lais­ten opet­ta­jien koh­taa­mat haas­teet liit­ty­vät hy­vin pal­jon kie­lel­li­siin haas­tei­siin, to­te­aa opet­ta­ja Heli Lind­fors.

Kommunikointia hitaasti, mutta varmasti

Kou­lus­sa lap­set pi­tä­vät suu­rim­pa­na vai­keu­te­na sitä, et­tä he ei­vät ai­na ym­mär­rä teh­tä­vää tai opet­ta­jan oh­jei­ta, mut­ta sa­maan ai­kaan he ei­vät kui­ten­kaan koe suo­men kiel­tä lii­an vai­ke­a­na. He op­pi­vat hi­taas­ti uu­sia sa­no­ja ja lau­sei­ta, op­pi­vat kom­mu­ni­koi­maan ikäis­ten­sä kans­sa ja ys­tä­vys­ty­vät.

Ja kun kat­son, kuin­ka reip­paas­ti he vas­taa­vat op­pi­tun­neil­la us­kon vah­vas­ti, et­tä he var­mas­ti on­nis­tu­vat, ja olen erit­täin yl­peä heis­tä jo­kai­ses­ta.

Opet­ta­ja to­te­si, et­tä ko­din tuki suo­men kie­len op­pi­mi­seen oli­si en­si­ar­voi­sen tär­ke­ää, mut­ta ym­mär­tää myös, et­tä tämä on haas­ta­vaa van­hem­mil­le.

Ruokailussa ja välitunneissa suurimmat erot

Tul­les­saan suo­ma­lai­seen kou­luun uk­rai­na­lai­sil­la oli muu­ta­ma asia, mit­kä hei­tä yl­lät­ti­vät suu­res­ti. Uk­rai­na­lai­set yl­lät­tyi­vät, kun ruo­kai­lus­sa oli mah­dol­li­suus va­li­ta omat ruo­kan­sa ja an­nos­ten mää­rä. Uk­rai­na­lai­sis­sa kou­luis­sa an­ne­taan val­mis an­nos ruo­kaa, ei ole oi­keut­ta va­li­ta oman maun ja ruo­ka­ha­lun mu­kaan.

Toi­nen mer­kit­tä­vä ero on se, et­tä Suo­mes­sa vä­li­tun­nit tu­lee viet­tää pää­sään­töi­ses­ti ul­ko­na. Uk­rai­nas­sa op­pi­laat viet­tä­vät vä­li­tun­nit si­säl­lä pe­le­jä pe­la­ten tai ju­tel­len.

Valmistavan luokan opettaja on luonut luokkaan erittäin lämpimän, positiivisen ja luottavaisen ilmapiirin. Mikhailo, opettaja Heli Lindfors ja Viktoriia.

Mariia Starkova

Lapset viihtyvät Joutsan koulussa

Ylei­ses­ti ot­ta­en lap­set viih­ty­vät Jout­san kou­lus­sa viih­tyi­si­ne ja toi­mi­vi­ne luok­ka­huo­nei­neen. He pi­tä­vät tark­kaa­vai­sis­ta opet­ta­jis­ta, joil­la on mie­len­kiin­toi­sia lä­hes­ty­mis­ta­po­ja op­pi­mi­seen.

Suu­rin osa uk­rai­na­lai­sis­ta lap­sis­ta jat­kaa verk­ko-ope­tus­taan uk­rai­na­lai­sis­sa kou­luis­sa Suo­mes­sa käy­tä­vän kou­lu­työn ohel­la. Sen ta­kia hei­dän il­tan­sa ovat myös täyn­nä läk­sy­jä mo­lem­mis­ta kou­luis­ta.

Läk­sy­jen jäl­keen he voi­vat vih­doin ren­tou­tua; jot­kut viet­tä­vät ai­kaa ko­to­na mie­len­kiin­tois­ten har­ras­tus­ten kans­sa, toi­set me­ne­vät kä­ve­lyl­le ys­tä­vien kans­sa, tie­to­ko­ne­ker­hoon yms.

Mo­net lap­set ha­lu­ai­si­vat osal­lis­tua eri lii­kun­ta­har­ras­tuk­siin, mut­ta täs­sä on vai­keuk­sia; joku asuu lii­an kau­ka­na ei­kä hä­nel­lä ole au­toa, joku ei pääs­syt jo täy­tet­tyi­hin ryh­miin tai ei yk­sin­ker­tai­ses­ti löy­tä­nyt sitä, mis­tä on kiin­nos­tu­nut.

Ukrainalaiset oppivat hitaasti uusia sanoja ja lauseita, oppivat kommunikoimaan ikäistensä kanssa ja ystävystyvät.

Jonna Keihäsniemi

Lasten ajatuksia ja kommentteja

Lo­puk­si, hy­vät lu­ki­jat, ha­lu­an ja­kaa kans­san­ne las­ten aja­tuk­sia Suo­mes­ta ja sen asuk­kais­ta sekä tu­le­vai­suu­den unel­mis­ta ja suun­ni­tel­mis­ta.

  Ju­liia, 11 vuot­ta: 

– Viih­dyn Suo­mes­sa hy­vin, olen saa­nut tääl­lä hy­viä ys­tä­viä. Tääl­lä sää ei muu­tu yh­tä usein kuin Uk­rai­nas­sa. Ha­lu­ai­sin jää­dä Suo­meen, mut­ta suur­kau­pun­kiin ku­ten esi­mer­kik­si Hel­sin­kiin, kos­ka serk­ku­ni asuu siel­lä. Ha­lu­an men­nä Uk­rai­naan vain ta­paa­maan ys­tä­viä, ole­maan siel­lä muu­ta­man päi­vän ja pa­laa­maan tän­ne. Tu­le­vai­suu­des­sa ha­lu­ai­sin opis­kel­la eläin­lää­kä­rik­si.

  Vik­to­riia, 9 vuot­ta:

– Pi­dän Suo­mes­ta, suo­ma­lai­set ovat hy­viä. Tyk­kään kom­mu­ni­koi­da suo­ma­lais­ten las­ten kans­sa. Luu­len, et­tä on pa­rem­pi asua suur­kau­pun­gis­sa, mis­tä löy­dän enem­män ys­tä­viä. Ha­lu­ai­sin ot­taa kis­sa­ni Kuz­kan ja jää­dä Suo­meen, en ha­lua muut­taa enää Uk­rai­naan. Ha­lu­an opis­kel­la kam­paa­jak­si ja läh­teä me­rel­le.

  Mik­hai­lo, 12 vuot­ta:

– Suo­ma­lai­set ovat kaik­ki kilt­te­jä ja haus­ko­ja. Tyk­kään enem­män Jout­sas­ta kuin isois­ta kau­pun­geis­ta, tääl­lä on tur­val­li­sem­paa ja kaik­ki on lä­hel­lä. Mut­ta tääl­lä ei ole töi­tä van­hem­mil­le. Nyt ha­lu­ai­sin tie­to­ko­neen. Kai­paan ko­tia ja ha­lu­an pa­la­ta sin­ne.

Ma­riia Star­ko­va

Kir­joit­ta­ja on Jout­sas­sa asu­va uk­rai­na­lai­nen, joka opis­ke­lee suo­men kiel­tä ko­tou­tu­mis­kou­lu­tuk­ses­sa Spring Hou­se Oy:llä. Hän suo­rit­taa suo­men kurs­siin kuu­lu­vaa työ­har­joit­te­lu­jak­soa Jout­san Seu­dus­sa.