Uk­rai­nan keit­tiö on mo­ni­puo­li­nen, run­sas ja erit­täin mau­kas. Uk­rai­nan he­del­mäl­li­sel­lä maa­pe­räl­lä ja läm­pi­mäl­lä il­mas­tol­la on suu­ri mer­ki­tys.

Vil­ja­kas­vit kas­va­vat Uk­rai­nas­sa hy­vin, jo­ten kan­san keit­ti­ös­sä on pal­jon puu­ro­ja. Suo­si­tuin vil­ja on tat­ta­ri. Se ei ole vain mau­kas­ta, vaan myös to­del­la ter­veel­lis­tä. Se tuli Uk­rai­nan mail­le By­san­tis­ta, ja kreik­ka­lai­set mun­kit kyl­vi­vät sitä. Sik­si sitä kut­su­taan­kin Uk­rai­nas­sa kreik­ka­lai­sek­si (uk­rai­nak­si "grech­ne­va").

Ke­säl­lä ja syk­syl­lä kor­ja­taan run­saas­ti he­del­miä, vi­han­nek­sia ja pal­ko­kas­ve­ja. Uk­rai­na­lai­set ovat 1800-lu­vul­ta läh­tien vil­jel­leet au­rin­gon­kuk­kaa, jos­ta val­mis­te­taan öl­jyä. Au­rin­gon­kuk­ka­öl­jyä käy­te­tään pais­ta­mi­seen ja sa­laa­tin­kas­tik­kei­siin.

En­nen au­rin­gon­ku­kan tu­loa Uk­rai­naan käy­tet­tiin ryp­si­öl­jyä, mut­ta use­am­min sma­let­sia, su­la­tet­tua si­an­ras­vaa. Sma­let­sia käy­te­tään usein ny­ky­ään­kin kan­sal­li­ses­sa keit­ti­ös­sä.

Pää­a­si­as­sa käy­te­tään sian-, nau­dan- ja ka­nan­li­haa. Myös si­sä­e­li­mis­tä val­mis­te­taan usein us­ko­mat­to­mia ruo­kia.

Eri alueiden ruokien erot

Uk­rai­na­lai­sen keit­ti­ön eri­tyis­piir­re on, et­tä se on sekä ko­ko­nais­val­tai­nen et­tä alu­eel­li­ses­ti mo­ni­muo­toi­nen. Kos­ka maam­me ovat pit­kään kuu­lu­neet eri val­ti­oi­hin ja ol­leet eri kan­sal­li­suuk­sien vai­ku­tuk­sen alai­si­na, kult­tuu­ri­set eri­tyis­piir­teet ovat muo­dos­tu­neet toi­sis­taan eril­lään.

Myös maan­tie­teel­li­sil­lä te­ki­jöil­lä oli suu­ri mer­ki­tys. Esi­mer­kik­si Län­si-Uk­rai­nas­sa lam­mas­tuot­teet ja met­sä­sie­nien käyt­tö ovat ylei­sem­piä, Po­le­sies­sa Poh­jois-Uk­rai­nan alu­eel­la syö­dään pe­ru­na­ruo­kia, ja Odes­sa, me­ri­kau­pun­ki Ete­lä-Uk­rai­nas­sa, on kuu­lui­sa äy­ri­äis­ruo­is­taan.

Täs­tä huo­li­mat­ta tuot­teet (si­an­li­ha, si­a­nih­ra, pu­na­juu­ri, veh­nä­jau­ho, pal­ko­kas­vit, kas­vi­öl­jy) ja nii­den ja­los­tus­me­ne­tel­mät ovat mel­ko yh­den­mu­kai­sia kaik­ki­al­la Uk­rai­nas­sa.

Pe­rin­tei­set uk­rai­na­lai­set ruo­at ovat useim­mi­ten kei­tet­ty­jä, hau­du­tet­tu­ja ja pais­tet­tu­ja. Tämä joh­tuu uk­rai­na­lai­sen ko­din eri­tyis­piir­teis­tä. Mo­nien vuo­si­sa­to­jen ajan ruo­kaa val­mis­tet­tiin lei­vi­nuu­nis­sa, joka muis­tut­ti sul­jet­tua tak­kaa. Näin ruo­as­ta tuli me­he­vää ja mau­kas­ta.

Ylei­siä elin­tar­vik­kei­den säi­lön­tä­me­ne­tel­miä oli­vat suo­laa­mi­nen, ha­pat­ta­mi­nen, sa­vus­ta­mi­nen ja ko­vet­ta­mi­nen. Ma­ku­ai­nei­na käy­tet­tiin val­ko­si­pu­lia, pi­par­juur­ta, yrt­te­jä, mus­ta­pip­pu­ria ja laa­ke­rin­leh­teä. Ja nyt­kin, kun maus­tei­ta on niin pal­jon ja nii­tä on saa­ta­vil­la, uk­rai­na­lai­set suo­si­vat tuok­su­via, mut­ta ei­vät tu­li­sia maus­tei­ta.

Juhlavat ruokaperinteet

Uk­rai­nas­sa pe­rin­teis­ten ruo­kien ja juh­la­päi­vien vä­lil­lä ei ole yh­tä sel­vää yh­teyt­tä kuin Suo­mes­sa. Vaik­ka se ei to­del­la­kaan ole vail­la pe­rin­tei­tä.

Esi­mer­kik­si pää­si­äi­sek­si uk­rai­na­lai­set ko­ti­äi­dit lei­po­vat ku­lic­hia – peh­me­ää, pit­kää, sy­lin­te­rin­muo­tois­ta ma­ke­aa lei­pää. Sen val­mis­tuk­seen ja ko­ris­te­luun käy­te­tään kui­vat­tu­ja he­del­miä, ja pin­ta pei­te­tään val­koi­sel­la kuor­rut­teel­la, joka on teh­ty mu­nan­val­ku­ais­vaah­dos­ta.

Vär­jä­tyt mu­nat ovat myös yk­si pää­si­äi­sen tär­keim­mis­tä sym­bo­leis­ta. Nii­tä an­ne­taan kai­kil­le vie­rail­le, an­ne­taan köy­hil­le ja vie­dään kirk­koon siu­nat­ta­vak­si. Ai­em­min pää­si­äis­mu­nia vär­jät­tiin si­pu­lin kuo­ril­la, pu­na­juu­ri­me­hul­la ja kur­ku­mal­la. Ny­ky­ään käy­te­tään yhä use­am­min te­ol­li­sia vä­ri­ai­nei­ta ja val­mii­ta ko­ris­tei­ta.

Ja esi­mer­kik­si las­ki­ai­se­na syö­dään ohui­ta let­tu­ja voil­la (tä­män juh­la­päi­vän uk­rai­nan­kie­li­nen nimi "Mas­len­nit­sa" tu­lee sa­nas­ta "mas­lo", voi) sekä kai­ken­lai­sil­la täyt­teil­lä.

Mo­nia uk­rai­na­lai­sel­le keit­ti­öl­le omi­nai­sia ruo­kia val­mis­te­taan usein juh­la­pöy­tiin tai tar­joil­laan et­ni­sis­sä ra­vin­to­lois­sa.

Ha­lu­ai­sin huo­maut­taa, et­tä pe­rin­tei­ses­ti juh­la­py­hi­nä uk­rai­na­lai­sis­sa ko­deis­sa pöy­dät pur­su­a­vat run­saas­ti ruo­kia ja vä­li­pa­lo­ja jo­kai­seen ma­kuun. Emän­nät yrit­tä­vät yl­lät­tää vie­raan­sa mie­len­kiin­toi­sil­la uu­tuuk­sil­la tai ilah­dut­taa vie­rai­ta suo­sik­ki­re­sep­teil­lään.

Yleen­sä tar­joil­laan usei­ta eri­lai­sia al­ku­pa­lo­ja, eri­lai­sia suo­lat­tu­ja kas­vik­sia, he­del­mä- ja vi­han­nes­pa­lo­ja, 3-4 eri­lais­ta sa­laat­tia, läm­min ruo­ka­la­ji, joka koos­tuu li­säk­kees­tä (useim­mi­ten pe­ru­nois­ta) ja li­has­ta, jäl­ki­ruo­kaa ja juo­mia.

Usein täl­lai­set juh­lat mak­sa­vat per­heel­le puo­let tai jopa enem­män kuin kuu­kau­den pal­kan. Ja juh­lan jäl­keen ih­mis­ten on sääs­tet­tä­vä pal­jon ja las­ket­ta­va, kuin­ka mon­ta päi­vää on jäl­jel­lä palk­kaan.

Hedelmä- ja vihannespalat ovat yleisiä alkupaloja ukrainalaisessa ruokakulttuurissa.

Mariia Starkova

Suosituimpia ruokia

Ja nyt tar­kas­tel­laan lä­hem­min uk­rai­na­lai­sen keit­ti­ön suo­si­tuim­pia ruo­kia.

Bors­si­keit­to. Tie­ten­kin si­nun pi­täi­si aloit­taa tu­tus­tu­mi­nen sii­hen. Tämä ruo­ka­la­ji on kan­sal­li­sen keit­ti­ön sym­bo­li. Ei ole lii­oi­tel­tua sa­noa, et­tä lä­hes jo­kai­ses­sa uk­rai­na­lai­ses­sa per­hees­sä val­mis­te­taan bors­sia vä­hin­tään ker­ran vii­kos­sa, oli­pa se mis­sä päin maa­il­maa ta­han­sa.  

Mie­len­kiin­toi­nen to­si­a­sia on, et­tä CNN nos­ti uk­rai­na­lai­sen bors­sin maa­il­man 20 her­kul­li­sim­man keit­to­ruo­an lis­tal­le.

Se kyp­sen­ne­tään liha- tai kas­vis­lie­mes­sä, jo­hon li­sä­tään tär­keim­mät ai­ne­so­sat: pe­ru­nat, kaa­li, pu­na­juu­ri, pork­ka­nat, si­pu­lit, to­maat­ti ja maus­teet. Bors­sis­ta on yli 50 re­sep­tiä, sil­lä jo­kai­nen alue val­mis­taa sitä eri ta­val­la. Kei­tet­ty li­ha­bors­si, joka on maus­tet­tu si­a­nih­ral­la. Tai vä­hä­ras­vai­nen (kas­vis­ruo­ka) pa­pu­jen tai sie­nien kera. Jois­sa­kin re­sep­teis­sä on jopa luu­mu­ja, ome­noi­ta ja kui­vat­tu­ja he­del­miä.

On ole­mas­sa pu­nais­ta bors­sia, vih­re­ää, kyl­mää...

Pe­rin­tei­ses­ti bors­sin kans­sa tar­joil­laan sme­ta­naa, pam­push­kia (val­ko­si­pu­li­öl­jyl­lä voi­del­tu­ja säm­py­löi­tä) ja si­a­nih­raa.

Si­a­nih­ra on mei­dän kaik­kem­me! Sa­no­taan, et­tä si­a­nih­ra on uk­rai­na­lai­nen huu­me. Sitä nau­ti­taan suo­lat­tu­na, sa­vus­tet­tu­na, pais­tet­tu­na, lei­vän kans­sa, val­ko­si­pu­lin, si­pu­lin ja yrt­tien kans­sa. Si­a­nih­ran ma­ri­noin­tiin on mo­nia re­sep­te­jä. Klas­si­ses­sa ver­si­os­sa käy­te­tään vain val­ko­si­pu­lia ja suo­laa. Her­kul­li­sim­pa­na pi­de­tään tam­men­ter­hoil­la ruo­kit­tu­jen si­ko­jen ih­raa.

Si­a­nih­ral­la on mo­nia hyö­dyl­li­siä omi­nai­suuk­sia: se eh­käi­see ate­rosk­le­roo­sia, pois­taa myrk­ky­jä ke­hos­ta, lie­vit­tää kra­pu­laa jne.

Vuon­na 2011 Lvi­viin avat­tiin si­a­nih­ra­mu­seo, jos­sa voi mais­tel­la yli 35 eri­lais­ta si­a­nih­raa ja jopa suk­laa­pääl­lys­teis­tä ih­raa.

Va­li­tet­ta­vas­ti ko­ti­maas­taan läh­te­neet uk­rai­na­lai­set ei­vät löy­dä sa­man ma­kuis­ta tuo­tet­ta mis­tään, ja he kai­paa­vat sitä.

Varenikit maustetaan paistetuilla sipuleilla ja shkvarkilla.

Mariia Starkova

Va­re­ni­kit val­mis­te­taan hap­pa­mat­to­mas­ta tai­ki­nas­ta, ja ne ovat kuun­sir­pin (he­del­mäl­li­syy­den sym­bo­li) muo­toi­sia. Usein reu­na on ni­pis­tet­ty eri­tyi­sel­lä ta­val­la, ikään kuin pu­not­tai­si let­ti.

Täy­te voi ol­la suo­lai­nen: pe­ru­na­muu­sia, hau­du­tet­tua kaa­lia, sie­niä, li­haa. Täs­sä ta­pauk­ses­sa en­nen tar­joi­lua ne maus­te­taan pais­te­tuil­la si­pu­leil­la ja shkvar­kil­la (ra­pe­ak­si pais­te­tut si­a­nih­ra­pa­lat). Täy­te voi ol­la myös ma­kea: ra­e­juus­toa, kir­si­koi­ta, mus­ti­koi­ta. Täyt­tees­tä riip­pu­mat­ta nyy­tit ovat ai­na her­kul­li­sia sme­ta­nan kans­sa.

Va­re­ni­kiin liit­tyy mo­nia pe­rin­tei­tä ja ta­po­ja. Tai­ki­nan vai­vaa­mi­nen sym­bo­loi maa­il­man syn­ty­mis­tä, ja täy­te sym­bo­loi per­heen jat­ku­mis­ta.

On ole­mas­sa mie­len­kiin­toi­nen pe­rin­ne: yk­si va­re­nik täy­te­tään jol­la­kin odot­ta­mat­to­mal­la esi­neel­lä (na­pil­la, pa­vul­la, yh­del­lä mus­ta­pip­pu­ril­la). Jos hen­ki­lö saa lau­ta­sel­leen täl­lai­sen va­re­ni­kin, hä­nel­lä on on­nea koko vuo­dek­si. Ja jos ky­sees­sä on nai­ma­ton tyt­tö, hän me­nee pian nai­mi­siin.

Varenikit ovat kuunsirpin muotoisia.

Mariia Starkova

Pol­ta­van ga­lush­ki on kei­te­tyn tai­ki­nan tuo­te eril­li­se­nä ruo­ka­la­ji­na tai kei­ton ai­ne­so­sa­na. Sitä val­mis­te­taan kaik­ki­al­la Uk­rai­nas­sa, mut­ta se on suo­si­tuin­ta Pol­ta­van alu­eel­la.

Tai­ki­nan val­mis­tuk­seen käy­te­tään suo­laa, vet­tä ja jau­ho­ja. Tai­ki­na re­vi­tään pa­loik­si ja sii­tä muo­dos­te­taan pal­lo­ja tai ne­li­öi­tä. Sit­ten ne kei­te­tään, useim­mi­ten höy­ry­te­tään, ja li­sä­tään keit­toon tai tar­joil­laan eril­lään si­pu­lien, sme­ta­nan tai pais­te­tun si­pu­lin kans­sa. Pol­ta­van ga­lush­ki tar­joil­laan voin, val­ko­si­pu­lin, sme­ta­nan ja kei­te­tyn ka­nan kans­sa.

Län­si-Uk­rai­nas­sa on ole­mas­sa ga­lush­kin muun­nel­ma, jo­hon on li­sät­ty kei­tet­ty­jä murs­kat­tu­ja pe­ru­noi­ta, juus­toa ja ka­nan­mu­nia - pal­jush­ki.

Jos­kus ga­lush­ke­ja val­mis­te­taan liha-, ra­e­juus­to- tai mar­ja­täyt­teel­lä.

Ko­ti­te­koi­nen mak­ka­ra on uk­rai­na­lai­sen keit­ti­ön eri­koi­suus, joka nä­kyy usein juh­la­pöy­däs­sä. Se val­mis­te­taan hie­non­ne­tus­ta si­an­li­has­ta ja suo­lis­ta, pais­te­taan pais­tin­pan­nul­la ja sit­ten uu­nis­sa. Se voi­daan myös pais­taa lei­vi­nuu­nis­sa, mikä an­taa us­ko­mat­to­man aro­min ja eri­lai­sen maun.

Kho­lo­dets on kyl­mä vä­li­pa­la, joka on val­mis­tet­tu kei­te­tys­tä li­has­ta jäh­met­ty­nees­sä lie­mi­tii­vis­tees­sä. Useim­mi­ten kho­lo­dets val­mis­te­taan juh­la­py­hik­si. Ruo­an pak­sun koos­tu­muk­sen ai­kaan­saa­mi­sek­si käy­te­tään rus­toa, lui­ta ja lii­va­tet­ta.

Klas­si­nen kho­lo­dets val­mis­te­taan li­has­ta (si­an­li­has­ta, har­vem­min ka­nas­ta tai nau­dan­li­has­ta), si­pu­lis­ta, pork­ka­nas­ta, val­ko­si­pu­lis­ta ja maus­teis­ta. Sie­niä, ka­nan­mu­nia, kink­kua ja muu­ta voi­daan li­sä­tä. Pe­rin­tei­ses­ti uk­rai­na­lai­set tar­joi­le­vat kho­lo­det­sia pi­par­juu­ren ja si­na­pin kans­sa.

Go­lubt­si - kaa­lin­leh­teen kää­rit­ty li­ha­täy­te (useim­mi­ten rii­sin kans­sa). Suo­mes­sa on muu­ten hy­vin sa­man­lai­nen ruo­ka­la­ji, kaa­li­kää­ry­leet. Uk­rai­nas­sa ne hau­du­te­taan liha- tai kas­vis­lie­mes­sä si­pu­lin, pork­ka­noi­den, to­maat­tien ja sme­ta­nan kans­sa.

Useim­mis­sa osis­sa maa­ta go­lubt­si val­mis­te­taan ko­ko­nai­sis­ta kaa­lin­leh­dis­tä. Mut­ta Län­si-Uk­rai­nas­sa on ta­val­li­sem­paa lei­ka­ta leh­ti use­am­paan osaan. Us­ko­taan, et­tä jos tyt­tö osaa teh­dä pie­niä go­lubt­se­ja, hän ei ole lais­ka, me­nee no­pe­am­min nai­mi­siin ja on hyvä emän­tä.

Ki­o­van kana (al­ku­pe­räi­nen nimi ki­o­van kot­let­ti) on Uk­rai­nan pää­kau­pun­gin gast­ro­no­mi­nen sym­bo­li. Ky­sees­sä on mu­rea ka­na­fi­lee, jos­sa on vois­ta, til­lis­tä ja maus­teis­ta koos­tu­va nes­te­mäi­nen täy­te ja joka fri­tee­ra­taan korp­pu­jau­hois­sa. Tätä ruo­ka­la­jia val­mis­te­taan har­voin ko­to­na, mut­ta se on kaik­kien uk­rai­na­lais­ten et­nis­ten ra­vin­to­loi­den ruo­ka­lis­tal­la pait­si Uk­rai­nas­sa myös ul­ko­mail­la.

Ba­nosh on Uk­rai­nan Kar­paat­tien suo­sit­tu ruo­ka­la­ji, jota val­mis­te­taan siel­lä usei­ta ker­to­ja vii­kos­sa. To­del­li­nen ba­nosh val­mis­te­taan va­lu­rau­ta­pa­das­sa avo­tu­lel­la mais­si­rou­hees­ta, jo­hon li­sä­tään sme­ta­naa tai ker­maa. Sitä voi se­koit­taa vain puu­lu­si­kal­la ja vain yh­teen suun­taan. Kei­te­tyn puu­ron pääl­le lai­te­taan brynd­zaa, herk­ku­sie­niä tai shkvar­kia.

Ba­nos­hin val­mis­tus­ta pi­de­tään mie­hen työ­nä, sil­lä kaik­kien lam­mas­tuot­tei­ta si­säl­tä­vien ruo­kien val­mis­tuk­sen on ol­ta­va mies­ten vas­tuul­la.

Makea puuro kutja valmistetaan jouluaattona, loppiaisena ja hautajaisissa.

Pilneva Liubov

Kut­ja on veh­nän, oh­ran, har­vem­min hirs­si- tai rii­si­puu­ron ko­ko­nai­sis­ta jy­vis­tä val­mis­tet­tu puu­ro. Sitä kas­tel­laan run­saas­ti hu­na­jal­la, ja sii­hen li­sä­tään ru­si­noi­ta, päh­ki­nöi­tä, unik­koa ja luu­mu­ja. Ruo­kaa val­mis­te­taan pe­rin­tei­ses­ti jou­lu­aat­to­na, lop­pi­ai­se­na ja hau­ta­jai­sis­sa. Kut­jan jo­kai­sel­la kom­po­nen­til­la on sym­bo­li. Vil­ja on elä­män ole­mus­ta, joka kuo­lee ja syn­tyy uu­des­taan ja uu­des­taan, lo­put­to­mas­ti. Hu­na­ja on ian­kaik­ki­sen elä­män etu­ja.

Ki­o­van kak­ku on toi­nen Uk­rai­nan pää­kau­pun­gin gast­ro­no­mi­nen sym­bo­li. Ai­kai­sem­min pi­det­tiin lä­hes vel­vol­li­suu­te­na tuo­da tämä kak­ku Ki­o­vas­ta vie­raak­si. Karl Mark­sin teh­taan kon­diit­to­rit ovat työs­tä­neet sen re­sep­tiä jo vuo­sia. Se pa­ten­toi­tiin vuon­na 1973, ja tä­hän as­ti vain teh­taan työn­te­ki­jät tun­te­vat val­mis­tuk­sen to­del­li­set sa­lai­suu­det.

Kak­ku­poh­ja on pro­tei­i­ni­poh­jai­nen pik­ku­lei­pä, jo­hon on li­sät­ty so­ke­ria, jau­ho­ja ja päh­ki­nöi­tä. Ker­mas­sa on voi­ta, ka­nan­mu­nia, mai­toa ja so­ke­ria sekä kaa­ka­o­ta ja kon­jak­kia.

Syr­ni­ki (yk­si­kös­sä syr­nik) – pie­net ma­ke­at pan­nu­ka­kut, jot­ka on val­mis­tet­tu rah­ka­tai­ki­nas­ta. Klas­si­ses­sa ver­si­os­sa tai­ki­naan lai­te­taan ru­si­noi­ta, mut­ta sii­hen voi­daan li­sä­tä myös so­ke­roi­tu­ja he­del­miä, suk­laa­ta ja päh­ki­nöi­tä. Il­ma­vim­mat pan­nu­ka­kut syn­ty­vät, kun rah­kan jouk­koon li­sä­tään pe­ru­na­muu­sia.

Ga­li­ci­a­lai­nen syr­nik (toi­nen nimi on Lvi­vin syr­nik) on suo­sit­tu muun­nel­ma täs­tä jäl­ki­ruo­as­ta. Sitä tar­joil­laan yleen­sä Lvi­vin kah­vi­lois­sa.

Pe­rin­tei­nen ga­li­ci­a­lai­nen syr­nik val­mis­te­taan raas­te­tus­ta ra­e­juus­tos­ta, ka­nan­mu­nis­ta, kei­te­tyis­tä pe­ru­nois­ta tai man­na­suu­ri­mois­ta, so­ke­ris­ta ja vois­ta. Sii­hen li­sä­tään myös ru­si­noi­ta tai kui­vat­tu­ja kir­si­koi­ta. Val­mis syr­nik si­ro­tel­laan suk­laa­kuor­rut­teel­la.

Suomen kaupoissa tuttuja tuotteita

Lo­puk­si ha­lu­an to­de­ta, et­tä uk­rai­na­lai­set ovat löy­tä­neet suo­ma­lai­ses­ta keit­ti­ös­tä mel­ko pal­jon sa­man­kal­tai­sia vaih­to­eh­to­ja uk­rai­na­lai­sil­le ruo­ka­la­jeil­le.

Uk­rai­na­lai­sis­sa ko­deis­sa val­mis­te­taan usein esi­mer­kik­si her­ne­keit­toa, ma­ka­ro­ni­laa­tik­ko­ja, rii­siä li­hal­la ja vi­han­nek­sil­la sekä ohui­ta let­tu­ja. Suo­ma­lai­set tun­te­vat uk­rai­na­lai­sen go­lubt­sin ni­mel­lä kaa­li­kää­ry­leet. Ja suo­ma­lai­nen sa­laat­ti ro­sol­li on hy­vin sa­man­lai­nen kuin uk­rai­na­lai­nen sa­laat­ti vi­neg­ret.

Olen iloi­nen sii­tä, et­tä Suo­meen tul­tu­aan uk­rai­na­lai­set ovat löy­tä­neet kau­pois­ta mel­koi­sen tu­tun tuo­te­va­li­koi­man, jos­ta voi val­mis­taa omaa ko­ti­ruo­kaa ja tun­tea ole­van­sa hie­man lä­hem­pä­nä ko­tia, jon­ka he jät­ti­vät eh­kä lo­pul­li­ses­ti.

Ma­riia Star­ko­va

Kir­joit­ta­ja on Jout­sas­sa asu­va uk­rai­na­lai­nen, joka opis­ke­lee suo­men kiel­tä ko­tou­tu­mis­kou­lu­tuk­ses­sa Spring Hou­se Oy:llä. Hän suo­rit­taa suo­men kurs­siin kuu­lu­vaa työ­har­joit­te­lu­jak­soa Jout­san Seu­dus­sa.

Uk­rai­na­lais­lap­set viih­ty­vät Suo­men kou­lus­sa

(jul­kais­tu 3.3.2024)

Uk­rai­nan sota muut­ti Lud­mi­lan, Ser­giin ja Di­a­nan elä­män

(jul­kais­tu 17.3.2024)