Ludmila Lebedeva: Opiskelemme kieltä kunnioituksesta suomalaisia kohtaan. He (suomalaiset) ovat niin ystävällisiä, että on sääli, kun he puhuvat sinulle ja et voi vastata.
Mariia Starkova
Vuoden 2022 alussa EU-maat avasivat ovensa miljoonille ukrainalaisille, jotka pakenivat kauheaa sotaa. Ja Suomi ei ole tässä poikkeus.
Ja jopa niin pieni kaupunki kuin Joutsa pystyi vastaanottamaan ja majoittamaan noin 200 ukrainalaista. Olemme hyvin kiitollisia siitä, että suomalaiset eivät jättäneet meitä yksin vaikeuksiemme kanssa, vaan ovat ottaneet meitä siipiensä suojaan ja auttaneet pääsemään takaisin jaloillemme. Meille oli miellyttävä yllätys, miten lämpimästi ja huolellisesti pohjoisen karuja kansoja tervehditään.
Tänään haluan kertoa teille, miten ukrainalaiset elävät Joutsassa, mitä he tekevät ja mitkä ovat heidän tulevaisuudensuunnitelmansa.
71-vuotias Ludmila Lebedeva tuli Suomeen marraskuussa 2022 miehensä ja kissansa kanssa nyt miehitetystä Novaja Kahovkan kaupungista Etelä-Ukrainasta. Vuotta myöhemmin heidän tyttärensä perheineen muutti myös Joutsaan.
Ludmila puhuu erittäin lämpimästi Joutsasta ja sen asukkaista. Suomalaiset ovat rauhallisia, kiireettömiä ja ystävällisiä. He ovat hyviä naapureita.
– Olen jo pitkään halunnut ilmaista kiitollisuuteni Joutsan asukkaille ja vapaaehtoisille, meidät otettiin niin lämpimästi vastaan. Kukaan ei ole puhunut meille töykeästi koko aikana. Kaikki ovat hyvin täsmällisiä ja huomaavaisia.
He ovat kiintyneet tähän alueeseen, pitävät todella näiden paikkojen upeasta luonnosta. Nyt on tullut aika, jolloin Ludmila ja hänen miehensä voivat itsenäisesti valita kaupungin, jossa he haluaisivat asua – he päättivät yksimielisesti jäädä Joutsaan.
Ludmila ei osaa sanoa varmasti, jäävätkö he Suomeen sodan päätyttyä. Se riippuu monista tekijöistä, joihin kukaan meistä ei voi vaikuttaa. Mutta nyt hänen kotikaupunkinsa on miehitetty ja koko perhe on muuttanut ympäri maailmaa.
– En osaa kuvitella itseäni Venäjän passilla. He ovat tuoneet meille paljon vastoinkäymisiä, toteaa Ludmila.
Suurin syy siihen, miksi Ludmila ja hänen miehensä päättivät jättää Migrin ja vastaanottokeskuksen ja hakea kotikuntaa, on se, että he voivat vuokrata asunnon itse, eikä kukaan muuta heidän luokseen.
– Voimme elää perheenä. Olemme jo vanhuksia ja vieraiden ihmisten kanssa on hyvin vaikea elää, taustoittaa Ludmila.
Pariskunta viettää melko aktiivista elämää: kesällä he pyöräilivät, uivat joka päivä, poimivat sieniä ja marjoja. Talvella he viettävät enemmän aikaa kotona. Ludmila rakastaa neulomista ja uusien kulinaaristen reseptien kokeilemista.
He kiinnittävät paljon huomita myös suomen kielen oppimiseen: he käyvät kursseilla vastaanottokeskuksessa kerran viikossa ja opiskelevat myös itsenäisesti kotona Internetin avulla.
– Opiskelemme kieltä ensisijaisesti kunnioituksesta suomalaisia kohtaan. He (suomalaiset) ovat niin ystävällisiä, että on sääli, kun he puhuvat sinulle ja et voi vastata. Se on myös loistava muistitreeni, mutta lauseiden rakentaminen on vielä erittäin vaikeaa. Tyttäreni opiskelee parhaillaan myös suomen intensiivikursseilla saadakseen töitä.
Ludmila ja hänen miehensä haluaisivat tehdä pieniä töitä: olla esimerkiksi apuna asuntojen siivouksessa, ruoanlaitossa, tehdä toitä kasvihuoneessa tai kasvimaalla.
Ukrainassa Ludmila työskenteli insinöörinä ja hänen miehensä hitsaajana, mutta he eivät pelkää mitään työtä.
Pariskunta pitää Suomea mukavana maana. He ihailevat suuresti avun ja palvelun järjestämistä apua tarvitseville ihmisille. Erilaisesta ilmastosta ja talven pitkistä pimeistä illoista huolimatta he voivat hyvin ja löytävät aina mielenkiintoista tekemistä.
– Ihailen Suomea, näitä ihmisiä ja olen kiitollinen. On erittäin tärkeää, että olemme löytäneet rauhan Suomessa, kertoo Ludmila.
Etsin kotikaupunkini kaltaista paikkaa kuin ennen sotaa ja löysin sen Joutsasta, sanoo Sergii Dziuba (vas.). Kuvassa myös Profin Sydänpuu ikkunat ja ovet oy:n tuotantovastaava Pasi Lavia.
Mariia Starkova
51-vuotias Sergii Dziuba ei tullut heti Suomeen. Haavoituttuaan kotikaupungissaan Iziumissa hän matkusti useisiin maihin etsimään kotikaupunkinsa kaltaista paikkaa kuin ennen sotaa. Ja hän löysi sen Joutsasta saapuessaan tänne kesäkuussa 2023.
Saapumisensa jälkeen Sergii on etsinyt aktiivisesti työtä, lähettänyt ansioluetteloita ja käynyt haastatteluissa. Hän osallistui myös aktiivisesti ukrainalaisille suunnattujen tapahtumien valmisteluun. Hän opiskeli suomea vastaanottokeskuksessa ymmärtäen, että kielimuuri on vakava työllistymisen este. Vaikeinta oli kääntää ajatukset pois sodasta, Ukrainan tapahtumista.
Tammikuun lopussa Joutsassa järjestettiin rekrytointimessut, joissa Sergiillä kävi lopulta tuuri ja hän sai kauan odotetun työpaikan.
– Haluaisin ilmaista kiitollisuuteni kunnalle rekrytointimessujen järjestämisestä, jossa ensimmäinen tapaaminen yrityksen johtajan kanssa pidettiin; TE-toimiston työntekijälle Elinalle ja kääntäjälle Irinalle viestinnän järjestämisestä työnantajien kanssa. Pyrin kantamaan kunniakkaasti yhtiön logoa, jonka haluaisin uskoa osallistuvan myös Ukrainan jälleenrakentamiseen sodan jälkeen. Olen hyvin kiitollinen tämän yrityksen johtajalle siitä, että hän uskoi minuun ja palkkasi minut työskentelemään ilman kielitaitoani. Työnantajat ovat yleensä haluttomia tähän. Ja tämä on nyt erittäin suuri ja kiireellinen ongelma useimmille ukrainalaisille.
Ukrainassa Sergii työskenteli metsätalouden parissa ja nyt hänellä on mahdollisuus vertailla yritysten työtä Suomessa ja Ukrainassa. Hän ihailee korkeaa koneellistumista, tekniikkaa ja tuotteiden hyvää laatua.
– On paljon opittavaa!, sanoo Sergii.
Sergiin mukaan Suomi on poikkeuksellinen maa, jossa on erittäin ystävällisiä ihmisiä. On paljon vapaaehtoisia ja huolehtivia ihmisiä, jotka auttavat saapuvia ukrainalaisia taloustavaroiden ja vaatteiden kanssa. Sergeii haluaa kiittää myös kirkkoa ruoka-avusta. Tästä kaikesta ukrainalaiset eivät koskaan lakkaa kiittämästä.
Sergii etsi maata, johon hän haluaisi muuttaa perheensä, ja Suomi on sellainen. Hän näkee myös poikansa tulevaisuuden Suomessa.
Päästäksesi perille sinun täytyy ottaa ensimmäinen askel, toteaa Diana Ponomarenko.
Mariia Starkova
23-vuotias Diana Ponomarenko tuli Suomeen avomiehensä kanssa lokakuussa 2023. Jo silloin, kun he istuivat vastaanottokeskuksessa matkalaukkuineen, he kyselivät muilta, missä he voisivat oppia suomea, miten kotoutua nopeammin ja mistä etsiä töitä.
Valitettavasti heidän toiveensa törmäsivät todellisuuteen. Tähän mennessä jono suomen kielen intensiivikursseille TE-toimistosta on ollut noin kuusi kuukautta.
Diana ja hänen avopuolisonsa eivät tietenkään luovuttaneet vaan aloittivat heti kurssit vastaanottokeskuksessa. He myös opiskelevat itsenäisesti kotona ja suomen lisäksi myös parantavat englannin kielen taitoaan.
Mutta silti tämä on hyvin vähän nopeaan tulokseen. Työn löytäminen ilman kielen taitoa osoittautui myös äärimmäisen vaikeaksi.
– Tavoitteena oli löytää työpaikka mahdollisimman pian ja tulla veronmaksajaksi. Se on hyväksi itselle ja valtiolle. Olemme kiitollisia, että maa antaa meille mahdollisuuden aloittaa ja meidän on päästävä jaloillemme. Tämä on ensimmäinen kerta, kun törmäämme siihen, että valtion tasolla todella yritetään auttaa. Tunnet olosi suojatuksi ja tämä turvallisuus inspiroi sinua rauhalla ja harmonialla. Ja tämä motivoi meitä kaksin verroin pyrkimään päättäväisesti johonkin, oppimaan kieltä. Laiskuudelle ei tietenkään ole sijaa. Päästäksesi perille sinun täytyy ottaa ensimmäinen askel, toteaa Diana.
Joutsassa hiljattain järjestettyjen rekrytointimessujen ansiosta Dianan avomies sai töitä. Ja he toivovat, että tämä on loistava alku heidän integroitumiselle.
Joutsasta on tullut Dianalle ja hänen avomiehelleen rauhallisuuden, yksityisyyden ja turvallisuuden ruumiillistuma. Ei kaikki Euroopan maat voi antaa ihmisille näitä tunteita. Kaunis luonto, raikas ilma, voit juoda vesijohtovettä, ihmiset hymyilevät sinulle – tunnet olosi rauhalliseksi ja turvalliseksi.
Tämä määrätietoinen pariskunta näkee tulevaisuutensa Suomessa, joten luonnollisesti, heti kun aika koittaa, he aikovat hakea kotikuntaa ja integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. He haluaisivat muuttaa isompaan kaupunkiin, jossa on enemmän mahdollisuuksia ja monipuolisempaa vapaa-ajan toimintaa. Mutta kaikki riippuu siitä, missä työpaikka on.
– Maa on todella hyvä. Täällä on erittäin hyvä asenne ihmisiin, laadukas koulutus ja lääketiede. Kunnollinen maa, jossa on korkea kehitystaso. Valtion huolenpito väestöstä, sosiaaliturva. Valitettavasti asiat näyttävät hieman erilaisilta maassamme. Suomalaiset näkevät onnellisuuden pienissä asioissa. Meidän pitäisi oppia tämä heiltä!
– Suomi on maa ihmisille. Miehelleni ja minulle se on tekijä, joka on erittäin motivoiva tekemään kaikkemme pysyäksemme täällä, kertoo Diana.
Kaikki Joutsaan tulleet ukrainalaiset ovat hyvin erilaisia. Jotkut tulivat perheineen, toiset yksin. Jotkut olivat yrittäjiä, johtajia, asiantuntijoita tai hyviä työntekijöitä Ukrainassa, toiset olivat opiskelijoita, eläkeläisiä. Heillä oli omat talot tai asunnot, autot tai ehkä he olivat vain matkalla sinne. Ja varmasti kaikilla oli luottamus tulevaisuuteen ja seuraavan vuoden suunnitelmiin.
Mutta kohtalon tahdosta heidän kaikkien oli jätettävä tämä ja mentävä toiselle puolelle maailmaa. Monet eivät olleet valmiita niin radikaaleihin muutoksiin elämässään ja yrittävät edelleen hyväksyä sen. Monet lähtivät kotoaan joksikin aikaa odottamaan sodan loppumista, ja nyt he pohtivat kotoutumisen mahdollisuutta.
Haluaisin vielä mainita pienet lapset, jotka oppivat puhumaan ja yrittävät tutustua tähän tuntemattomaan maailmaan. Näin me ukrainalaiset opettelemme elämään uudelleen.
Mariia Starkova
Kirjoittaja on Joutsassa asuva ukrainalainen, joka opiskelee suomen kieltä kotoutumiskoulutuksessa Spring House Oy:llä. Hän suorittaa suomen kurssiin kuuluvaa työharjoittelujaksoa Joutsan Seudussa.
Joutsan alueen tapahtumia ja menovinkkejä
Jousitie 31, 19650 Joutsa
Y-tunnus 0174091-6
Konttori avoinna ma-to 9-12 ja 13-16
Puhelin: 0201 876 100
konttori@joutsanseutu.fi
etunimi.sukunimi@joutsanseutu.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.
Jousitie 31, 19650 Joutsa
Y-tunnus 0174091-6
Konttori avoinna ma-to 9-12 ja 13-16
Puhelin: 0201 876 100
konttori@joutsanseutu.fi
etunimi.sukunimi@joutsanseutu.fi
Jousitie 31, 19650 Joutsa
Y-tunnus 0174091-6
Konttori avoinna ma-to 9-12 ja 13-16
Puhelin: 0201 876 100
konttori@joutsanseutu.fi
etunimi.sukunimi@joutsanseutu.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.